Valmis hytti ja alkutekijöissään oleva Boforsin keulatykki
sovitettuna runkoon. Tämä vaihe on mukava kun malli alkaa jo näyttää
esikuvaltaan.
Ensimmäinen koeuitto Kirkkonummen Syväjärvellä Tammikuussa
2006. Mitään tekniikkaa veneessä ei vielä ole, mutta painojen avulla totesin
sen olevan hyvin kelluva ja vakaa. Tyhjään
malliin sai laittaa toiselle laidalle jopa 2 RC-akkua, jolloin se kellui käytännössä
kyljellään, muttei kaatunut. Olin myös yllättynyt kuormankantokyvystä, sillä
luulin että esikuvan syväyksen ollessa vain 1,5 m malli painuisi oikeaan
vesirajaan ilman mitään painoja. Todellisuudessa sinne sai laittaa useita
kiloja ”rautaa”. Loput yksityiskohdat voi siis tehdä painon puolesta
huoletta.
Köysikelan kehityskaari. Metallilenkki on juotostinaa.
Ankkuripelin rakentelua pikkuosista. Ketju kulkee mehupillin
kautta ankkurille.
Sama maalattuna. Pollarit on tehty polkupyörän ketjun tapeista
ja rainelipun masto polkupyörän pinnasta. Yläkulmassa näkyy vielä vanha
syvyysraketinheitin, jonka korvasin myöhemmin paremmalla.
Kylkinumeron piirsin ensin paperille ja sitten kylkeen lyijykynällä.
Tämän jälkeen teipin avulla maalasin oikeat sävyt. Merivoimat käyttää
nykyisin maastoväreillä tehtyjä kylkinumeroita valkoisten sijaan.
Omatekemät jettien suuttimet melkein valmiina. Vaikeinta oli
saada kääntyvän suulakkeen sisällä oleva kauha toimimaan yhtä aikaa
ohjauksen kanssa. Lopulta vaijereita hyödyntämällä tämä onnistui. Servo
vetää kauhan alas ja jousi ylös.
Valmis peräpää. Jettien impellerit pilkottavat imuaukoista.
Keulaosan muotoja.
”Hiekkapaperi” saatu maalattua. Yksityiskohtien rakentelu
alussa. Keltainen varoituskehä oli suhteelisen haastava maalattava.
Kaiteet on tehty coctail-tikuista ja kitaran teräskielistä.