Nopeudensäätimien ja jäähdytyskierron asennus 6.1.2008 (2h)
Tätä olisi pitänyt suunnitella jo ihan ensimmäiseksi. Letkusto vie paljon tilaa ja tuntuu pursuilevan väärään paikkaan. Ongelmahan on riittävän helpon vesivasteen aikaansaaminen eli letkun sisähalkaisijan on oltava mahdollisimman suuri ja taas ulkohalkaisijan mahdollisimman pieni, jotta letku veisi mahdollisimman vähän tilaa ja olisi taipuisa. Tällainen letku menee kuitenkin helposti tukkoon (luttuun), joten kompromissiratkaisu on ainoa oikea. Tein tämän nyt kahdennettuna eli molemmille propulsiolinjastoille on oma kiertonsa. Kaivosta vesi johdetaan säätimelle ja tästä moottorille ja tästä suoraan paluukaivoon. Pumppua en asennellut vielä tässä vaiheessa – katsotaan tarvetta ajokokeiden jälkeen.
Letkua em. projektiin kului yli 2m. Letkujen kiinnityskohdat on hyvä varmistaa jollain esim. ohuella messinkilangalla, etteivät pääse ajossa irtoamaan. Nopeudensäätimet (Hitec SP-1801N) sijoitin paikoilleen ja tein näille uudet syöttökaapelit, jotka riittävät nyt reilusti akkukoteloille asti. Molemmissa säätimissä oli erikseen BEC-piirit, mutta ne eivät ole koskaan toimineet hyvin ja varsinkaan ristiin, joten poisti niitä ohjaavat kytkimet brutaalisti sivuleikkureilla.
Radio-ohjauslaitteen säätö 6.1.2008 (1h+ 3h)
Servot keskitettiin mekaanisesti ja työntötangot kiristettiin oikeisiin asentoihin. Koska käytän Robbe / Futaban FC-28 kompuutteriradioita, kaikki liikeradat ja miksaukset tehtiin ohjelmallisesti. Tein kaksi ajotilaa eli normaali sekä manoveeraus. Jälkimmäisessä ohjataan kauhakulmia erikseen omilla kytkimillä. Kun taas normaalitilassa on koneiden kierrosluvun säätö ja kauhojen toiminta asetettu samaan tikkuun. Suuttimien sivuttaista kääntymistä on rajoitettu isoilla tehoilla ajettaessa, jottei aluksen perä nk. kaivaudu.
Eli yksinkertaistettuna; vasen päätikku pystysuuntaan hoitaa molempien koneiden tehonsäädön, sivusuunnassa sama tikku kääntää ohjaussuuttimia ja kaksi erillistä lineaarikytkintä liikuttavat peruutuskauhoja. Siten edellisiä ristiin rastiin miksaamalla ja erilaisia reunaehtoja luomalla alusta voidaan ajaa pelkästään yhdellä tikulla. Kun kokeilin kuivana koneistoja, kuului vasemmanpuoleisesta koneistosta äkillinen ja erittäin kova rasahdus. Akseli lakkasi pyörimästä. Taas purettiin. Syyksi osoittautui irronnut staattorin lapa ko. yksikössä. Staattoria käytetään vesisuihkun suoristamiseen impellerin jälkeen. Työntöteho ja ohjattavuus katoavat, jos näin ei tehdä. Liimasin staattorin takaisin paikalleen. Koneita ei pysty oikein säätämään kuivana, koska ilman vastetta akselit ottavat vapaana yli 20000 rpm ja laakerit eivät tuota oikein kestä. Täytyy odottaa vesitestejä - katso artikkelin osa 3 (tulossa).
Perätason asennus ja maalaus sekä peräkannen karkea sovitus 10.-16.1.2008 (4h)
Olin jo aiemmin (osa 1) tehnyt messingistä juottamalla karkeantasoisen ”sorsaparven”. Nyt piti vain viimeistellä, maalata ja asentaa se paikoilleen. Vaakatuet väänsin 2mm messinkitangosta ja juotin paikalleen. Kun maalaa juotettuja messinkikokonaisuuksia, olisi huolehdittava siitä että pohjapesu on hoidettu asianmukaisesti, muuten ei edes primeri tartu pintaan. Käytin pohjapesuaineena ihan raakaa asetonia. Maalatessa pieniä tiheasilmäisiä verkkoja ritilöitä yms. profiileja, on huomattava että maalin pitää olla ehdottomasti ohutta. Maalauskertoja on syytä tehdä useampia, ettei maali vain lähde valumaan ja ettei pinnasta tule epätasainen. Lisähaasteen tässä loi vielä se että perätaso on saatava mahdollisten huoltotöiden vuoksi irrotettua helposti. Toteutin tämän SIL-shopista löytyneiden täysmessinkisten vanttiruuvien avulla. (DuBrolla on alumiinisia – niiden maalaus on kuitenkin haasteellista ja pinta kovin pehmeä.) Vanttiruuvit ovat kiinteästi kiinni perätasossa ja rungossa on sisäpuolelle epoksoituna niille sopivat avosilmukkakoukut.
Kannen materiaalina käytin 2mm lentokonevaneria. Aikaisemmin peräkannessa oli kolme huoltoluukkua n. 7x7 cm, ja itse kansi oli liimattu runkoon kiinteästi. Nyt ideana oli tehdä koko peräkannesta (hyttirakennelmaan asti) irrotettava, jolloin mahdolliset huoltotyöt ja tiiveys saadaan varmistettua helpommin. Runko tuettiin 5x15 mäntyrimoin ja kiinnitystä varten tehtiin 2mm pulteille ankkurit ja mutterit laitettaneen esim. pollareiden pohjiin. Tässä vaiheessa piti hoitaa (muistaa) myös peräosan sähkökaapelointi. Koska kannesta tulee irrotettava, piti muistaa rakentaa lampuille liitin väliin.
Kuvassa näkyvät jäähdytysletkustot, perän työntötankoasennukset sekä
etualalla tekstissä mainitut messinkiset vanttiruuvit.
Epäselvä kuva: Tässä kuitenkin näkyy tuo toteutettu linkistö ja perätason
paikka. Huomaa, että kauhat ovat n.5% taakse kääntyneinä. Kuvasta puuttuvat vielä tuet.
Peräkansi sahattuna muotoonsa ja sovitettuna karkeasti paikalle. Kuvassa
näkyy myös perätason toinen lisätuki (vanttiruuvi) paikoilleen asennettuna.
teksti ja kuvat: Mikko Palkonen