Laivamallien tekniikkaa: Radiolaitteet

Uivan laivamallin ohjaukseen käytetään tavallisia radio-ohjauslaitteita, tosin myös erityisiä laivamalliradioita on olemassa. On kuitenkin huomattava, että 35 Mhz-taajuusalueen laitteet on tarkoitettu vain lennokkikäyttöön, eikä niitä saa käyttää laivamalleissa.

Yleisesti 40 MHz laitteita pidetään 27 MHz parempina. Osittain tämä johtuu nk. modulaatiosta eli radiolähetystekniikasta, halvat 27 MHz laitteet ovat tavallisesti amplitudimoduloituja (AM), joka on herkempi häiriöille. Kuitenkin laivamallikäytössä radio-ohjaus tapahtuu kohtuullisen lyhyillä välimatkoilla, eikä häiriön tullessa malli ole tavallisesti tuhoutumisvaarassa. Näin ollen, kunhan huolehditaan siitä, että vastaanottimen antenni on sijoitettu oikein, voi näitä 27 MHz laitteitakin käyttää huoletta. Ja tietenkin on huolehdittava moottorin häiriösuojauksesta.

Periaatteessa laivamallin hallintaan riittää kaksi kanavaa. Toinen kaasulle ja eteen/taakse-toiminnolle, ja toinen peräsimelle, eli ohjaukselle. Haluttaessa erikoistoimintoja, tarvitaan kanavia lisää. Samoin, jos mallissa on useita moottoreita, voidaan haluta, että niitä hallitaan erikseen. Tällöin tietenkin tarvitaan jokaiselle moottorille myös oma säädin.

 

Monitoimintomallit

Joissakin tapauksissa halutaan uivaan malliin useita toimintoja, ja tavallisen radion kanavamäärä (esim 5 kpl) ei riitä. Tällöin pitää hankkia radio, johon saa kanavanjakolaitteet, jolloin yhdestä kanavasta saa tapauksesta riippuen esimerkiksi kuusi suhteellista toimintoa, tai kahdeksan kytkintoimintoa. On kuitenkin huomattava, että suhteelliset (eli vivun liikettä suhteellisesti seuraavat) kanavat toimivat jakosuhteen verran hitaammin, esim. kun 1 kanava jaetaan 8 kanavaan, servot pyörivät 8 kertaa hitaammin. Mikäli toimintoa käytetään vaikkapa nosturin ohjaukseen, ei tämä ole tavallisesti ongelma, vaan päinvastoin: nosturi liikkuu hieman realistisemmin, kuin suoralla ohjauksella. Kanavanjakosysteemi perustuu lähettimeen tulevaan moduulin, ja vastaanottimeen liitettävään dekooderiosaan. Lähetinmoduulissa on tyypistä riippuen joko katkaisimet kytkintoiminnoille tai esim. kiertokytkimet suhteellisille toiminnoille. Dekooderissa on suhteellisille toiminnoille servoliitintyyppiset kontaktit. Kytkintoiminnoille voi olla samanlaiset tai sitten jotkut muun standardin mukaiset liittimet.

Käytettäessä suurta määrää erikoistoimintoja, on huomattava, että ne kuluttavat melkoisesti virtaa jopa lepotilassakin (servot). Tämän vuoksi vastaanottimen akku saattaa tyhjentyä ennakoimattoman nopeasti.

Kytkintoiminnot ovat kriittisiä virrankulutuksen suhteen myös siksi, että liiallinen kuorma voi rikkoa dekooderin. Tavallisesti dekooderin lähtö kestää 0,5-1 ampeerin virran (tarkista ohjekirjasta!!). Jos tarvitaan suurempaa virtaa, on varsinainen tehonohjaus tehtävä releellä (transistorireleitäkin voi usein käyttää). Tässä tapauksessa varsinainen virtapiiri kulkee releen kärkien kautta, ja dekooderin lähtö ohjaa ko. relettä. Useissa tapauksissa jos käytetään muuta kuin vastaanottimen omaa jännitelähdettä, on tämä releohjaus pakollinen.

 

teksti: Ville Härmä

Seuraava -->

1. Radiolaitteet, monitoimintomallit
2. Säätimet
3. Peruskytkennät

 

Takaisin artikkelit-sivulle
Takaisin etusivulle