Standard FLEX 300 propulsiomuunnos, osa 4

 

Koeajo II 1.3.2008 (1h)
Koeajo III 9.3.2008 (4h)
Koeajo IV 30.3.2008 (2h)
Yhteenveto ja loppusanat

 

Koeajo II

Koeajoprosessi tuntui siirtyvän milloin avoveden puutteen takia, milloin sään ja milloin vallitsevien valaistusolosuhteiden mukaan aina vaan eteenpäin kohti kesää. Malli oli jo valmis eikä toimivuudesta tietoakaan. Kelluisiko se edes ja oikeassa asennossa oli arvoitus. Kaikki edellä kirjoitettu puuhastelu osoittautuisi täysin turhaksi, jos malli ei virittelyistä huolimatta toimisi. Koeajo akkukalusto 2x 8,4V 1700SCR NiCd akut pääkoneisiin, 1x 8,4V 500SCR apulaitteisiin ja normaali nelikennoinen vastariakku syöttämään virtaa radioille. Alus näytti kaikkien ennakkoasetelmien mukaan kelluvan aivan suorassa.

Malli kelluu sittenkin. Akut eivät ole vielä paikoillaan. Huomaa silmäsuojat; (Topsypuikon puolikkaat) terävissä piiska-antenneissa. Tuulen takia joutui tukemaan käsin keulasta.

 

 

 

 

 

 

Koeajo-ohjelma

Koeajo suoritettiin Kirkkonummen syväjärvellä olosuhteissa +2 astetta ja n.10m/s tuulessa. Ajokoe suoritettiin osakuormalla (Ilman hyttirakennelmaa) ja täydellä kuormalla.

Kääntyminen   Alus kääntyy yllättävän ketterästi ja hyvin ohjattavissa eteenpäin ajettaessa.

Peruutus   Peruutusteho on heikko n.10 % vastaavasta eteenpäin olevasta työntövoimasta. Tehon menetystä voi paikata kaasua tarjoamalla, mutta paikallaan kääntyminen kauhojen avulla ei onnistu.

Pysäytys   Alus pysähtyy puolikaasusta aluksenmitan matkalla.

Aluksessa ilmeni perälaipiossa iso vuoto ja vasen moottori lakkoili, joten täydellistä suoritusta ei tästäkään oikein syntynyt. Lisäksi ajopaikalla vallitsi kovahko tuuli, jolloin manoveerausta ei oikein pystynyt kunnolla kokeilemaan.

Nyt mennään 5 % teholla taaksepäin yhdellä jetillä (kuva O.Posti).

 

 

 

 

 

 

 

Paikalla vallitsi kovahko sivutuuli ja vasen kone ei kiertänyt joten vinossa mennään (kuva O.Posti).

 

 

 

 

 

 

 

Tässä kuljetaan tosin yhdellä koneella 50 % tehoasetuksella suoraan eteenpäin (kuva O.Posti).

 

 

 

 

 

 

 

Koeajo III

Ennen tätä koeajoa kasasin täysin uuden akkukaluston 4x 7NC/1700SCR -akkuja (moottorin käyntihäiriö edellisessä rupeamassa selittyi tyhjentyneillä vuonna 1999 kasatuilla pakoilla). Ilmeisesti vasen propulsiolinjasto haukkaa enemmän virtaa, koska tämä sammui aina ensimmäisenä. Yritin paikallistaa mahdollista vuotokohtaa ja valoin perärunkoon tuntuvasti lisää epoksia.

Ruuvasin peräkannen irti ja laitoin tilalle kirkkaan pleksilevyn, jotta tekniikan liikkeitä voisi valvoa ja mahdollinen vuoto perässä näkyisi ennen kuin on myöhäistä. Koeajon ajaksi myös hyttirakennelma poistettiin. Tekniikka toimi vaan vuoto oli olemassa, eli peräosasto täytti vedellä vesirajaan asti (onneksi vain vesirajaan). Suoritin siis pelkällä rungolla ajokokeita ja tein nuo staattiset vetokokeet samalla. Rungon painopisteongelman kiersin ottamalla koko hytin pois testin ajaksi. Vesijäähdytys toimi loistavasti, eivätkä säätimet/ koneet lämmenneet kuin paikallaan pyöriessä. Perärungon varalaidan mataluuden vuoksi kallistumista täytyy välttää. Alushan (uppouma tai puoliliukuva) kallistuu käännyttäessä ulkokaarteen ulkosyrjälle ja tämä tuottaa samalla myös ajoteknisiä murheita tuon matalan perälaidan vuoksi. Tehoa oli käytettävissä virtamittarin näyttäessä moottorin johdoista mitattuna n. 22-26A yhteensä yli 400W. Tämä aiheutti myös sen, että rungon kulkua tutkaillessa ja säätimien synkronoinnin epätarkkuuden takia: Ensimmäinen naksu kaasussa >>> 5 % tehoa ja alus kulki lähes kävelyvauhtia. Asetuksella 40% >>> alus kulki kaavan mukaista skaalavauhtia, joten 100% teho vastasi lähes poimunopeutta eikä alus enää ollut tuolla nopeudella tarkasti hallittava. Kovaa ajettaessa jompikumpi jeteistä haukkaa ilmeisesti ja sattumanvaraisesti aina ilmaa ja menettää työnnön, jolloin "pitkä "alus käytännössä pyörähtää ympäri - ikään kuin kanttaa ja vieläpä vasta-aaltoon sivuttain. Tämä on kyllä tyypillinen vesisuihkuveneiden ongelma. Eli jos syntyy kavitointia tai suoranaista ilman haukkaamista, työntövoima vesisuihkuyksiköstä putoaa nollaan.

Ns. crashstop eli täydestä vauhdista pysäyttäminen kauhojen avulla aiheutti todella voimakkaan perän nousun. Samalla syntyneen ilmapyörteen takia molemmat jetit kavitoivat voimakkaasti, joten alus on hetken työnnön puutteen vuoksi täysin ohjailukyvytön.

Peruutuksessa ilmeni selviä ongelmia kauhan rakenteen takia. Pienillä kauhakulmilla osa työnnöstä osuu suoraan perälautaan ja peruutusteho on onneton. Suurilla kulmilla osa työnnöstä menee rungon alle ja teho on ok, mutta jos kuplavirtaus kulkeutuu suoraan imuaukkoihin ja käytetään suurta moottoritehoa, niin tämä aiheuttaa taas sitä kavitointia ja tämä taas peruutustehon oleellisen putoamisen. Tätä voi peruuttaessa kiertää suuttimia kääntelemällä sivulta toiselle. Kuvia ei tästä koeajosta kertynyt, koska kameran akut menivät viimassa tyhjiksi ennen ensimmäistäkään kuvaa. Ongelmien jälkeen palattiin taas 22km päähän rakentelupöydälle.


Koeajo IV

Ennen ajoa suoritin hieman perusteellisia muutoksia mallissa.

1. Valoin perään jälleen lisää epoksia.
2. Muutin sekä ohjelmallisesti että mekaanisesti ohjaussuuttimien ohjausta.
3. Yhdistin erillisesti ohjattavat kauhat (ristikäyttö ei toiminut) sähköisesti samaan ohjauskanavaan, eli molemmat kauhat liikkuvat samaan aikaan.
4. Yhdistin erilliset propulsiolinjat yhdeksi eli kytkin molemmat moottorit sarjaan ja yhden säätimen taakse (huipputeho pienenee, mutta sitähän olikin liiaksi asti).
5. Akkujen (2kpl) ja jäähdytysletkujen välille tuli muutoksesta johtuen tehtyä rinnankytkent, eli jäähdytysvettä ja akkukapasiteettia on käytössä tuplamäärä.
6. Loin muutaman lisämiksaustoiminnon helpottamaan ajoa. Ruori löytyy molemmista tikuista ja peruutuskauhat sekä liukukytkimestä että oikeasta tikusta. Nopeaa ajoa varten lisäsin ohjaukseen voimakkaan käänteisen eksponentiaalisuuden tikun ollessa lähellä keskikohtaa ja puolitin servon liikkeen lähelle arvoa 60 % maksimista. Vapaasti ohjelmoitavissa radioissa on se hyvä puoli, että ohjaustikun liikkeen ja servon liikkeen voi tavallaan irrottaa kokonaan toisistaan.

Tätä koeajoa ei sitten suoritettukaan omassa rauhassa yksin tai pienellä porukalla vaan Vuorisen Hannu olikin keksinyt järjestää "moniveneala" kevätpurjehduksen samaan aikaan, joten yleisöä/harrastajia oli paikalla varmaan lähemmäs 20. Koeajopaikkana oli kirkasvetinen Pikkalan soramonttu. Onneksi pohja ei nyt vuotanut (kaikki sisään tullut vesi tuli nyt vasemmasta akselista - täytynee lisätä rasvaa). Itse rungolla suoritetut käsittely- ja ajokokeet yllättivät minut todella positiivisesti. Malli oli nyt käsiteltävissä ja toimi juuri niin kuin olin alun perin suunnitellut. Meno täyskaasulla oli täysin esikuvamaista eikä edellisellä koeajolla olleita virtausongelmia ilmennyt lainkaan. Tehojen käyttöä ei manoveerauksessa tarvinnut lainkaan rajoittaa. Liika teho oli siis alun perinkin pahasta ja syypää huonoon ajettavuuteen. Painopisteongelmista johtuen hyttirakennelmasta täytynee purkaa pois vanhat lisäakut ja kytkinjärjestelmät. Ne täytynee siirtää alas runkoon - pari tuntia.

Malli toimii sittenkin. Huomaa, kuinka kirkas ja puhdas vesi ajopaikalla oli (kuva O.Posti) .

 

 

 

 

 

 

 

Vähän kun tökkää kauhoja eteenpäin.... (kuva O.Posti).

 

 

 

 

 

 

 

Paikallaan pyöritystä noin puoliteholla (kuva O.Posti).

 

 

 

 

 

 

 

Malli aivan paikallaan. Tehoja käytössä noin 50% - huomaa tuulensuunta suoraan kuva pohjoisesta (kuva O.Posti).

 

 

 

 

 

 

 

Yhteenveto ja loppusanat

Projekti oli rakentamisen kannalta sekä toteutukseltaan että teknisesti haastava ja myös tavallaan mukava. Mielestäni koko projekti onnistui kohtuullisen hyvin. Kokonaisnyhräysaika oli noin 70h. Lopputulos eli aluksen kulkeminen on erittäin hyvä alkuvaikeuksien jälkeen. Se on kuitenkin kiikkerämpää kuin potkurivetoisella johtuen poistuneesta akselistorakenteesta ja potkurien tasoittavasta veteen kohdistuvasta vääntövoimasta. Teknisesti malli on nykyaikainen ja muistuttaa jälleen yhtä esikuvistaan.

Samalla tuli entisöityä yli 10 v vanha laivamalli kokonaan. Kiitän projektissani konsultoimiani henkilöitä ja muita kiinnostusta projektia kohtaan osoittaneita. Niin ja lopuksi kerrottaneen, että valmistuneen mallin nimi ja esikuvan kansallisuus muuttuivat, kuten tarkkasilmäinen huomaa kuvistakin. Malli esittäytyy uudella nimellä Model-Expo 2008:ssa.

Seuraavaa mallia jo rakentaen:

Mikko Palkonen

Standard Flex 300 - P550 Flyvefisken (kuva O.Posti)

 

teksti: Mikko Palkonen, kuvat: Mikko Palkonen ja Olli Posti

Artikkelit-sivulle

Takaisin etusivulle