MATERIAALITIETOUTTA osa 4

Puumateriaalit

Laivamalleissa on puuta eri muodoissa: vaneri, esimuotoillut umpipuuosat, esim. mastoaihiot sekä rimatavara.

Mikäli vaneriosat ovat kieroja, niitä voi tavallisesti oikaista kostuttamalla, esim. höyryn avulla, ja jättämällä kuivumaan suoraksi tuettuna. Sama pätee ohuisiin rimoihin, mutta myös toisin päin: Mikäli rimoja joudutaan taivuttelemaan, kannattaa ne ensin kostuttaa, asettaa paikalleen (tai taivutusjigiin) kuivumaan, ja vasta tämän jälkeen liimata paikalleen. Joskus sattuu, että rakennussarjan puun laatu tai materiaalivahvuus estää taivutuksen, eli rima katkeaa, tällöin kannattaa kokeilla liimata kaksi tai useampia ohuita rimoja päällekkäin, ja taivuttaa tämä paketti muotoonsa, kun liima on vielä märkää.

Yksinkertaisissa malleissa voivat vaneriosat olla pelkkinä painokuvina, jolloin ne tulee irrottaa itse. Jos vaneri on ohutta ja pehmeää, voi ne leikata askarteluveitsellä. Paksumpia laatuja varten tarvitaan hyvä lehtisaha sekä nippu hyvälaatuisia teriä, joillakin saattaa olla mahdollisuus käyttää sähkölehtisahaa, joka helpottaa työtä merkittävästi. Pieni hyvin hienoteräinen vannesaha voi myös olla käyttökelpoinen, varsinkin paksumpien vaneriosien tapauksessa. Valmiiksi leikatut, eli stanssatut tai muulla tavalla leikatut, osat edellyttävät nekin tavallisesti jonkunlaista viimeistelyä, työvälineiksi sopii hiomakapula, sekä aikaisemmin mainittu karkeammissa tapauksissa pienoispora hiomatarvikkeineen.

Uivan mallin tapauksessa puumateriaalien pintakäsittelyyn tulee tietenkin kiinnittää erityistä huomiota. Puurakenteet tulee käsitellä ympäriinsä, eli myös sisäpinnalta kunnolla. Jos rakennetta ei voi kasaamisen jälkeen pinnoittaa, tulee osat käsitellä ennen paikalleen liimaamista, esimerkiksi kansi siis lakataan alapuolelta ennen kiinnitystä. Ennemmin tai myöhemmin sisään pääsyt kosteus kondensoituu, ja rakenne turpoaa, jos sitä ei ole käsitelty. Tällöin ainakin maalipinta rikkoutuu, jolloin kosteus pääsee myös ulkokautta rakenteisiin. Tällaisten vaurioiden korjaaminen jälkeenpäin on erittäin vaikeaa, kun rakenteissa on kaikki detaljiikka paikallaan. Kuten usein käy, rakenteeseen ei enää päästä sisäkautta pinnoittamaan, ja sama ongelma toistuu säännöllisesti.

Sisäosien pinnoitukseen käy ohennettu lakka, jota voi sivellä pari-kolme kertaa. Välihionta parantaa tietenkin pinnan laatua, mutta ei ole aivan välttämätön. Pohjamaalikin on mahdollinen, mutta sen tuottama pinta ei ole tavallisesti kovin tiivis.

Haluttaessa parasta mahdollista kosteudenkestoa, voi sisäosat käsitellä juoksevalla laminointiepoksihartsilla, ei siis tuubiliimalla, joka on paksua. Laminointiepoksi tunkeutuu puun syihin erinomaisesti, ja lujittaa samalla pintaa ja rakenteita. Jos sivelyn yhteydessä vielä lämmittää rakenteita hiustenkuivaajalla, paranee hartsin tunkeutuvuus entisestään. Laminointiepoksia voi käyttää tietenkin myös ulkopinnoilla ensimmäisenä pohjakäsittelykerroksena. Haluttaessa vielä kestävämpää lopputulosta, voi pinnoituksen tehdä ohuella (esim. 100 g/neliömetri) lasikuitukankaalla vahvistettuna.

Laminointiepoksia tai vastaavaa juoksevaa liimaustarkoitukseen tehtyä versiota kannattaa kysellä venetarvikeliikkeistä. Haittana on melko kova hinta, mutta toisaalta laivamalleihin ei tarvita isoja pakkauskokoja. Jos malli on painokriittinen, kannattaa huomata, että epoksista ei haihdu kovettumisen aikana mitään, joten se paksuina kerroksina lisää hieman painoa. Epokseilla on myös rajoitetut säilymisajat, joten kovin suurta erää ei kannattane hankkia varastoon.

Puun liimausta sekä kolojen korjausta onkin käsitelty kattavasti Liimat ja täyteaineet -osiossa.

 

Metallit

Metalliosia on tavallisesti neljää perustyyppiä:
- Puolivalmisteet, kuten langat, putket, listat jne.
- Koneistetut osat, esim. messinkiset valonheittimet, torvet, pollarit, potkurit, akselit jne.
- Fotoetsiosat: Levymateriaalista syövyttämällä tehtyjä litteitä osia, ovat kiinni kehyksessä
- Valkometalli- tai sinkkivalut: Monimutkaisemmat 3-ulotteiset kappaleet.

Metalleista yleisin lienee messinki, sitä tapaa fotoetsiosina, koneistettuina osina ja puolivalmisteina. Alumiinia on tavallisesti lankoina ja putkina, joskus myös koneistettuina kappaleina. Lankatavarana esiintyy messingin lisäksi pianolankaa (karkaistu teräslanka) jota käytetään tavallisesti antenneihin, ja myös hitsauslankaa tapaa joskus. Potkuriakselit ovat usein (toivottavasti) ruostumatonta terästä.

Sinkki- ja valkometallivalut: Sinkkiosat ovat kovempia (ja hauraampia), ja joskus kromattuja. Jos sarjassa on kromattuja metallivaluosia, nämä ovat lähes varmasti sinkkivalua. Valkometalliosat ovat hyvin pehmeitä ja raskaita.

Metallien liittämisen suhteen käytössä ovat vanhat tuttavamme epoksi ja pikaliima. Säännönmukaisesti pintaa tulee karhentaa, jotta liima tarttuu hyvin. Pikaliima tosin tarttuu kohtuullisesti myös sileään metallipintaan, mutta tällöinkin on huolehdittava pinnan puhtaudesta. Valkometalliosiin liimat tarttuvat sen pehmeyden vuoksi huonosti, jos liitokseen kohdistuu vähänkin suurempia voimia, voi olla tarpeen tukea saumaa tapituksilla tms.

Messinki- ja rauta (teräs-)osien liittämisessä erinomainen tapa on juottaminen, jolla on pienen harjoittelun jälkeen mahdollista saavuttaa lujia ja siistejä liitoksia. Myös valkometallin juottaminen on mahdollista erikoistarvikkeilla (matalalämpöjuotteet). Joka tapauksessa juottamisen työmenetelmät kannattaa ehdottomasti opetella.

Maalauksen suhteen muistutetaan jälleen, että pinnat on puhdistettava huolellisesti. Jo sormenjälkien rasva saattaa pilata maalaustuloksen. Tavallisesti myös pinnan karhennus hienohkolla hiomapaperilla on tarpeen. Ja edelleen: Pohjamaalaus kunnon tartuntapohjamaalilla on hyvin tarpeellinen.

teksti: Ville Härmä

 

1.1 Kuinka pääsen alkuun. Laivamallien tyypit, rakennussarjat
1.2 Työkalut, työtilat

2.1 Materiaalitietoutta: Liimat ja täyteaineet
2.2 Materiaalitietoutta: Maalit ja lakat
2.3 Materiaalitietoutta: Muovit
2.4 Materiaalitietoutta: Puumateriaalit ja metallit

 

Takaisin artikkelit-sivulle
Takaisin etusivulle