MATERIAALITIETOUTTA osa 2

Pohjamaalit

Käytännössä laivamalleissa käytettyjen materiaalien ja työstöjälkien vuoksi kannattaa koko malli pohjamaalata ennen varsinaista pintaväriä. Pohjamaali parantaa tavallisesti maalin tarttuvuutta, täyttää pieniä virheitä sekä paljastaa korjausta varten suurempia. 

Aerosolipohjamaalit ovat helppokäyttöisiä, mutta niiden laatu tuntuu vaihtelevan kovin paljon. Jos löydät hyvän tuotteen, pysy siinä. Aerosolimaaleissa on kaksi perustapausta, alkydipohjaiset ja nitroselluloosa/akryylipohjaiset. Alkydipohjamaalissa haasteena on pitkä kuivumisaika, joskus on törmätty jopa viikon läpikuivumisaikoihin. Vaikka pinta kuivuu muutamassa tunnissa, ei esim. hiomiseen kannata ryhtyä ennen kuin maali on oikeasti läpikuivaa. Toisaalta hyvä alkydipohjamaali tarttuu hyvin ja on hyvä päällemaalattava. Lisäksi ne ovat tavallisesti materiaaliystävällisiä, eivätkä pilaa esim. muoviosia. Nitroselluloosapohjamaalit kuivuvat muutamassa kymmenessä minuutissa. Haju voi olla karmea. Lisäksi polystyreeniosat, lähinnä ohuet yksityiskohdat tai laajat yhtenäiset pinnat, voivat kärsiä, mikäli maalia suihkutetaan kerralla liian paksu kerros. Ongelmat ilmenevät pintojen kupruilemisena, maalipinnan halkeiluna ja muovin haurastumisena.

Purkkitavarana on saatavana, kuten aerosolien tapauksessa, rautakaupoista alkydimaaleja ja automaaliliikkeistä erikseen autopohjamaaleja, jotka ovat nitroselluloosa/akryylipohjaisia. Alkydimaaleilla haasteet ovat samanlaiset kuin aerosolitavarassa, mutta korostetummin: varsinkin siveltäessä tahtoo maalin rakenteesta johtuen maalikerroksesta tulla sen verran paksu, että sen kuivuminen kestää pitkään. Lisäksi pohjamaali ei tasoitu kovin hyvin, joten hiomishommia on tiedossa. Autopohjamaalit ovat ruiskutettavia, sively ei onnistu.

Pohjamaalin valintaan vaikuttaa jonkin verran myös maalattavan pinnan materiaali. Kuten aikaisemmin todettiin, nitroselluloosamaalit saattavat vaurioittaa, erityisesti paksuina kerroksina muovipintoja. Polystyreeni on herkin, ABS-muovi kestää tavallisesti paremmin. Kannattaa kokeilla johonkin ylijäämäpalaan. Muovin pintaa voi hioa hieman esim. teräsvillalla, jotta maali tarttuu kunnolla. Lasikuiturungoissa ei ole maalin suhteen vaatimuksia, kaikki yleensä käy, mutta pinnan puhdistukseen täytyy kiinnittää huomiota. Kappaleen pinnassa voi olla jäljellä irroitusaineita, jotka estävät maalin tarttumisen. Varminta on hioa runko kauttaaltaan, sileä runko vesihiomapaperilla (400-600), jos rungossa on detaljeja, voi kokeilla teräsvillaa. Muuten: Teräsvillallakin voi hioa märkänä, ja vielä parempi on käyttää saippuaa liukasteena (kuten Pata-pata tyynyissä). Teräsvillan pöly on melko ikävää, ja pyrkii jäämään kiinni hiottavan kappaleeseen. Vesihionnassa ongelmat vähenevät. Puumateriaalien haasteena on puun syyrakenne, joka näkyy maalikerroksienkin läpi. Avoinsyisissä puulaaduissa, kuten apachessa ja balsassa, syiden kohdalle jää helposti pieniä monttuja, joita maali ei riitä peittämään. Usein ainoa tie on maalata useita pohjamaalikerroksia, ja välillä kitata ja hioa, kunnes pinta on tasainen.

Metalliosien suhteen pohjamaali on jopa tärkeämpää, kuin esim. muovilla, pintamaalin tarttuvuus on melko huono suoraan metalliin. Metalliosien suhteen puhtaus ennen maalaamista on hyvin tärkeää, jopa sormista tarttuva rasva voi pilata maalin tarttuvuuden. Kokemuksen perusteella messinki ja kupari ovat kaikkein hankalimpia pohjamaalin kannalta, ne tuntuvat suorastaan hylkivän joitakin maaleja. Puhdistus liottimella sekä hionta hienolla vesihiomapaperilla auttaa tavallisesti.

Lakat

Lakkoja voidaan käyttää puupintojen suojauksen lisäksi myös puurakenteiden esikäsittelyyn ennen kolojen täyttöä ja pohjamaalia. Lakka on yleensä tiiviimpää ja lujempaa kuin maalit.

Tavallisia venelakkoja voi käyttää, niiden haittana ovat lähinnä pitkähköt kuivumisajat. Haluttaessa nopeampaa työskentelyä, voi kokeilla vaikkapa happokovetteisia parkettilakkoja, itse olen käyttänyt Tikkurilan Meritiä (joutuu tilaamaan erikseen, ei varastotavaraa). Aurinkoisena lämpimänä päivänä saattaa saada aikaiseksi viisikin lakkakerrosta, ja vielä välillä hiomaankin.

Puupintojen lakkauksessa ensimmäiset kerrokset kannattaa aina käsitellä runsaasti ohennetulla lakalla. Lakka imeytyy paremmin puurakenteisiin, ja lopputuloksesta tulee kestävämpi. Uivassa laivamallissa voi pohjalakkauksen tehdä juoksevalla laminointiepoksilla, joka tuottaakin jo erinomaisen pohjustuksen.

Pikkuosia voi pohjalakata todella nopeasti ohuella pikaliimalla (syanoakrylaatti), mutta kannattaa varoa, ettei liimaa samalla sormiaan tai ympäristöä.

Haluttaessa pianonkannen sileyttä ja kiiltoastetta (esim. huviveneen kylki), joudutaan lakkakerroksia levittämään todella monta, ja myös hiomaan pintaa aina välillä. Hionta edellyttää, että pinta on täysin kuiva, eli muutaman päivän-viikon ajan, kuten pohjamaaleilla. Pelkällä paksulla lakkakerroksella ei saa aikaiseksi sileää pintaa.

Pintamaalit

Pienoismallikäyttöä varten on olemassa pieniä emalimaalipurkkeja (alkydimaali), tuoteniminä esim. Humbrol ja Revell. Näiden maalausominaisuudet ovat erittäin hyvät, peittävyys on erinomainen ja maali tasoittuu helposti, jos vain ohennus on kohdallaan. Ongelmaksi voi muodostua purkkien pieni koko verrattuna laivamalliin, maali tulee kalliiksi. Lisäksi pohjustus on tehtävä hyvin huolellisesti, koska ohut maalikerros ei suojaa kovin hyvin.

Siviililaivamallien kirkkaita värejä löytyy myös aerosolipurkeissa. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että näiden kanssa kannattaa olla varovainen, ja kokeilla pohjamaalien soveltuvuus ennen varsinaista maalausta. Lisäksi joillakin maaleilla päällemaalauksen väli pitää olla riittävän pitkä, ettei alempi maalikerros kiehahda, mieluiten useita päiviä, jopa viikon.

Haluttaessa tarkkoja värinsävyjä, kannattaa harkita tavallisia alkydimaaleja sekoitettuna Monicolor- tai Tecnocolor-värikartan mukaisesti. Maalia saa 0,5 l purkeissa kiiltävästä puolihimmeään. Haluttaessa himmeitä pintoja, taitaa ainoa vaihtoehto olla Futura 15, joka sekin on vielä aavistuksen kiiltelevä. Tietenkin pinnan voi vielä lakata himmeällä lakalla. Kannattaa kuitenkin huomata, että lakka kellastuu ajan mittaan väistämättömästi, ja tämä näkyy varsinkin vaaleilla pinnoilla. Nämä huonekalumaalit ovat selkeästi huonommin tasoittuvia ja peittäviä kuin em. Humbrol- tyyppiset maalit. Kuitenkin sopivasti ohentamalla ja hyvälaatuisella siveltimellä on mahdollista onnistua ainakin tyydyttävästi. Ruiskuttamalla on mahdollista päästä huippupintaan.

Markkinoilla on pienoismallikäyttöön tarkoitettuja akryylimaaleja. Ehdottomana etuna on vesiohenteisuus, tätä myötä hajuhaitat ovat olemattomat, ja työvälineiden puhdistus helppoa. Uiviin laivamalleihin ei näitä kuitenkaan suoraan voi suositella, koska kokemuksien mukaan ainakin joidenkin laatujen on havaittu laikkuuntuvan veden vaikutuksesta. Muutenkin akryyleillä tuntuisi olevan hieman emalimaaleja pienempi kulutuskestävyys ja tarttuvuus. Näin ollen kunnollinen pohjamaalaus on vielä emalimaalejakin tärkeämpää.

Maalien levitykseen tarvitaan joko sivellin tai ruisku. Siveltimien tulee olla taiteilijalaatua, rautakauppatavara on liian karkeaa. Tasaisten pintojen maalaukseen kannattaa hankkia ehdottomasti 10-15 mm lattasivellin. Näädänkarva on tietenkin paras, mutta halvemmillakin tulee toimeen. Yksityiskohtiin tarvitaan kapeampia lattasiveltimiä, sekä muutama pyöreä, esim. kokoluokkia 1-3. Ruiskuksi käy ehkä parhaiten nk. ulkosekoitteinen halpa harrastusruisku. Koska laivamallissa on suuret pinnat, pienisuuttiminen sisäsekoitteinen tarkkuusruisku ei oikein toimi, väriä ei tule tarpeeksi. Jos on varaa hankkia useampi, on tällaisella tarkkuusruiskullakin toki käyttöä detaljiikan maalauksessa. Ruiskumaalauksesta on saatavana tarkempaa tietoa muualta, esim. muovimalliaiheisilta sivustoilta.

teksti: Ville Härmä

Seuraava -->


1.1 Kuinka pääsen alkuun. Laivamallien tyypit, rakennussarjat
1.2 Työkalut, työtilat

2.1 Materiaalitietoutta: Liimat ja täyteaineet
2.2 Materiaalitietoutta: Maalit ja lakat
2.3 Materiaalitietoutta: Muovit
2.4 Materiaalitietoutta: Puumateriaalit ja metallit

 

Takaisin artikkelit-sivulle
Takaisin etusivulle